Runot

Hyvä olo koostuu monesta tekijästä ja on aika kokonaisvaltainen. Silloin, kun on hyvä mieli ja kaikki on hyvin, elämä sujuu, kuin tanssi, mutta jos joku osa-alue ei ole kunnossa se heijastuu koko kehoon ja olemukseen.

Runojen maailma on kiehtova, koska runoissa asiat kiteytetään mestarillisesti lyhyisiin lauseisiin ja luettu runo vaikuttaa meihin kaikkiin eri tavalla. Jokainen peilaa runojen sisältöä omasta maailmastaan käsin ja ne koskettavat meitä jokaista eri tavalla.

Hyvä ystäväni Kyösti Mäkimattila, joka on tullut tunnetuksi Varjokuva- orkesterin laulusolistina ja rumpalina on taitava kirjoittamaan runoja. Hän on opiskellut yliopistossa kirjallisuutta, mutta kiehtova musiikin ja tekstien maailma vei voiton.

Hänellä on mittava oma runokokoelma ja soittamisen lisäksi hän tekee laulun tekstejä muille muusikoille ja artisteille.

Kyöstillä on eriomainen taito sanoa asiat tavattoman kauniisti ja syvällisesti.

Minulla on ilo ja kunnia jakaa kanssanne runohetkiä hänen runojensa parissa.





Jos

Jos maailmalla on lumihuntu
ja sille aurinko hymyilee,
niin metsä onnesta huokuu ja notkuu.

Jos mereni on jäässä
ja sitä kuu syleilee,
niin aapa huumasta humisee ja suhisee.

Jos yösi on suloinen
ja siellä tähdet rakastavat,
niin avaruus tunteesta syvenee ja tummenee.

Jos tuulesi on hellä
ja siksi pilvet tanssivat,
niin sieluni unelmasta etsii ja löytää.




Mustarastas

Liian kylmiä ovat vielä illat,
tuumii yksinäinen mustarastas ja
pitää huikean huilunsa povessaan.
Istun vaiti varjossa ja voi, kuinka jo odotankaan
tuota kultaista soittoa,
sitä surusta punottua, kaihosta kudottua,
kanssasi kuuntelisin sen joka säkeen ja tuntisin,
kuinka iätön viisaus olisi hiljaa läsnä.




Lailla joutsenen

Usvaan peittyy kuulas öinen maa,
kun yksin rantaan meen
ja kuiskaan milloin tuut.
Etsin vielä onnenpoukamaa,
sen toivon löytyneen
ennen kuin tänne tuut.
Kun viimeinkin,
mun luokse tuut.

Kerran lailla joutsenen
myös täällä tahdon vielä lentää huutaen;
Mä palaan keväällä kun rannat aukeaa
ja huokaa kutsuvasti öinen maa.
Silloin lailla joutsenen
jos saisin vapaana vain liitää etsien,
mä voisin löytää sinne minne tuulen tie
vain levottomat sielut suojaan vie, se vie.

Kaukaa kuulen huudon joutsenen
ja tuntuu aivan niin kuin ymmärtäisin sen;
Saavun taas, kun koittaa huhtikuu
ja talven selkä taittuu, halla rauhoittuu.
Mä silloin tuun,
sun luokses tuun.




Kultanuotit

Huilullain soittelen iltaisin onnesta,
seassa huokaus yönmustaa tunnetta.
älä luule, ett´ sua unhoittaa voisin,
on kirjattu kultaiset nuottini toisin;
siivissäin aina tää lämpimin kaipuu,
se lennoksi, lauluksi sielussain taipuu.




Silkkitähdet

Öisen maan kanssa ajattelen hyviä ajatuksia.
liitän ne,
kuin silkkitähdet perunaliimalla
tuonne tummaan taivaankanteen
ja toivon hiljaa,
että tunnethan ne.




Yhtä levottomat

Yhtä levottomat, me,
meren kanssa,
odotamme sinua.

onneksi lyhyt kesäyö
on vasta alussa,
on aikaa kiihkeästi kaivata.

ja korkealla kaartuu peitto pilvien,
noin värittää sen kaipuuni purppura.
väistyy aurinko jo pois tieltä varjojen
ei pyydä lupaa, ei varoita.

Tule luokseni tänne varjoihin,
tule viileän pilvipeitteen alle.
Liian kirkas on loiste tähtien,
liian kirkas näin tummaan ikävään.